Aikoinaan ihmiset arvuuttelivat, etten tule pääsemään asioiden yli, koska eivät hekään pääsisi, jos olisi omalla kahdalleen sattunut. Kaikki on kuitenkin loppupelissä itsestä kiinni. Pitää osata ohjelmoida aivot ja ajatusmaailma uudelleen. Vaikka olisi miten lujaa satutettu ja elämä kolhinut. Jos on halua ja tahtoa se kyllä onnistuu. Samalla ihminen vahvistuu omassa henkisessä voimassaan.

Henkisyys tietyllä tavalla on ollut se asia joka on pitänyt minut tasapainossa, pala palata sielun sirpaleet löysi paikkansa ja vahvistui. Vaikkakin pienestä pitäen olen ollut vähän erilainen, näin asioita mitä muut eivät nähneet, sekin on oikeastaan ollut pelastukseni. Tämäkin vahvuus on iänmyötä lisääntynyt ja se myös tasapainottaa. Uskon, että olen itse elämäni valinnut ja elämä itsessään on valintoja täynnä. Valinnoista, niistä jotka ovat satuttaneet, pitää vain ottaa opikseen. Jokatapauksessa kärsimys muuttaa aina ihmistä, tavalla tai toisella.

Minä kävin läpi vapautumisen kaikesta siitä pahasta, mikä esti elämisen eteenpäin menoni. Vapauduin traumaattisesta kokemuksesta ja vapauduin myös pelostani, tosin aiheuttajakin katosi tästä maailmasta.

Sain ohjausta silloin, ja nykyään ohjaan itse muita satutettuja. Vaikkakin olen sitämieltä, että kyllä elämä kouluttaa ja vastaukset ja ohjaus löytyy meidän sisimmästämme, aina sitä ei kuitenkaan itse hoksaa. Olen löytänyt paikkani ja tehtäväni tässä elämässä. se on jo paljon sekin.

Usein kuulee sanottavan, että joku ihminen  on luonteeltaan kova kuin timantti. Vahva luonne on myös merkki sielun sitkeydestä. Sitä on tässä elämän pyörityksessä välillä miettinyt, että miksi joku kestää vastoinkäymisiä ja elämän koviakin koettelemuksia paremmin kun toinen? Olen tullut siihen tulokseen, että sietokyvyn täytyy olla ainakin osittain geeneissä periytyvää ominaisuutta. Tietysti myös lapsena saatu kasvatus vaikuttaa jonkin verran. Rakkautta, rajoja, ohjausta ja huolenpitoa, sekä turvallisuuden tunnetta jne. Lapsena on hyvä oppia myös kestämään pettymyksiä, aina asiat eivät mene niinkuin haluaisi. Aikuisena  tämän joutuu kyllä jokainen kohdallaan kokemaan, pettymyksiä elämässä tulee aina, niiltä ei kukaan säästy.

Nyt elämme aikaa, jossa sitkeyttä koetellaan. Kaikki eivät kestä  kuormittavaa stressiä samalla tavalla ja tuntuvat murentuvan taakan alle. Tuhannen kilon paino rinta-alassa saattaa jonkin verran ahdistaa. Syviinkin vesii voi joutua uiskentelemaan ja sieltä pois räpiköimään. Vaan miten sieltä pääsee taas nousemaan?

Kultaakin kalliimpi on ihminen, joka kuuntelee ja osaa olla empaattinen. Ei jätä ystävää vaikeuksien keskelle yksin. Tämän kultaisen ihmisen tulee olla myös luottamuksen arvoinen. Paljon keskusteluja, kultainen kuuntelija jaksaa kuunnella tuhansia kertoja  samoja asioita, niin kauan, että asia tulee kertojalle sisäistettyä. Joskus ei muuta tarvitse.

Itse olen elämässäni kokenut traumaattisia tapahtumia, fyysistä ja henkistä kipua toisen ihmisen käden kautta. Menetyksiä kuolemien kautta, suurta surua ja tuskaa. Olen silti siitä kaikesta selvinnyt. Kiitos kuuluu mitä ilmeisemmin perimälleni lannistamattomuudelle. Huolimatta siitä, että kadotin joksikin aikaa hymyn huuliltani ja naurun, sekä ilon, jotka itse itseltäni kielsin. Ymmärrys oman elämäni jatkuvuudesta kuitenkin laittoi minut pohtimaan, ettei elämä ilman iloa ole mistään kotoisin. Minä olen täällä ja elossa!  

Siispä nyt nautin, iloitsen ja vietän hurmaavaa kesää!